LAKI JA RANGAISTUS

Olin ällikällä lyöty, kun minulle selvisi lukiossa, minkälaisia tuomioita Suomessa annetaan kaikkein vakavimmista ja törkeimmistä rikoksista. Järjestin vuonna 2011 mielenosoituksen, jossa vaadin kovempia tuomioita niille, jotka olivat syyllistyneet murhaan, raiskaukseen ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En voinut käsittää enkä edelleen voi käsittää, että tässä maassa pystyy puukottamaan jonkun hengiltä ilman, että siitä joutuu vankilaan ainakin kymmeneksi vuodeksi.

MITEN SELITTÄÄ LOPPUELÄMÄNSÄ KÄRSIVÄLLE ja traumatisoituneelle rikoksen uhrille tai omaiselle, että tosiasiassa tuomittu istuu tuomitusta rangaistuksesta vain puolet tai kolmasosan riippuen hänen iästään tai siitä, onko hän ensikertalainen? Minun oikeustajuuni ei mene se, että pienen lapsen raiskaamisesta voi saada alle 15 vuoden vankeustuomion.

Vuosina 2009-2017 keskimääräiset ehdottomat vankeusrangaistukset törkeästä pahoinpitelystä ovat olleet 1-2 vuoteen ja tapon yrityksistä 3-5 vuoteen. Murhasta tuomitaan aina elinkautiseen, mutta useimmat vangit pääsevät 13-14 vuoden jälkeen vapauteen.

RANGAISTUSKÄYTÄNTÖJÄ PITÄÄ ARVIOIDA UUDELLEEN. Sen on vastattava kansan oikeustajua. Meidän pitää antaa vahva signaali sekä rikollisille että rikoksen uhreille: vakavista rikoksista annetaan tuntuva rangaistus. Yhteiskunnan pitää olla yhä selvemmin uhrin puolella. Arvot on päivitettävä oikeudenmukaisiksi.

Suomessa pitäisi lähtökohtaisesti tuomita raiskaukseen syyllistyneet ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Eduskunnan pitää korottaa tuntuvasti erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioita. Lievennyksiä tuomioon ei pidä antaa tilanteessa, jossa henkilö on syyllistynyt murhaan, raiskaukseen, törkeään väkivaltaan tai lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Elinkautisen alinta vapautumisrajaa pitää nostaa vähintään 20 vuoteen.

ENSIKERTALAISUUDEN EI PIDÄ KOSKETTAA seksuaalirikollisia, murhaajia ja törkeään väkivaltaan syyllistyneitä yksilöitä. Vakaviin rikoksiin pitää suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella. Aina pitää olla mahdollisuus estää toistuviin vakaviin rikoksiin syyllistyneen henkilön vapauttaminen. Samalla on pidettävä jatkossakin huolta syytettyjen oikeusturvasta. Yhdenkään syyttömän ei pidä joutua vankilaan.

OIKEUSHALLINTOA PITÄÄ TEHOSTAA niin, ettei oikeusturva kärsi liian pitkistä käsittelyajoista. Ehdollisten rangaistusten rinnalla pitäisi lähtökohtaisesti aina olla yhdyskuntapalvelua tai jotain konkreettista, sillä pelkkä ehdollinen yksin ei usein riitä estämään rikosten uusimista. Ulkomaalaisia rikollisia pitää entistä nopeammin ja useammin karkottaa kotimaahansa. Maahanmuuton oven pitää olla avoinna molempiin suuntiin. Kun turvaa ei voi tarjota muille, lentää ulos.

Monet vetoavat siihen, etteivät kovat tuomiot vähennä rikoksia. En argumentoi sillä, mikä vähentää rikoksia, vaikka sekin on tärkeää, vaan suhteutan rangaistusta rikokseen. Lähtökohdan pitää olla se, että mitä törkeämpi rikos, sitä kovempi tuomio. Vaikka ennaltaehkäisy ja rikoksentorjunta on kaikkein tärkeintä, pitää tuomioista päätettäessä keskiössä olla nimenomaan se, mikä on oikeudenmukaista.