EN HÄPEÄ OLLA ENTINEN KIINTIÖPAKOLAINEN

Julkaistu alun perin Pohjalaisessa.

Suomen eduskunta päättää vuosittain miten paljon Suomi ottaa kiintiöpakolaisia. Sisä- ja ulkoministeriö valmistelee esitykset alueista, mistä kiintiöpakolaisia Suomeen otetaan.

Vuodesta 2001 kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750. Se on hyvä määrä. Tärkeintä on kuinka ihmiset saadaan sopeutumaan yhteiskuntaan. Kiintiöpakolaiset sijoitetaan suoraan kuntaan, he eivät missään vaiheessa asu keskuksissa.

Kaikki lapset eivät mene suoraan koulunpenkille saavuttuaan Suomeen. Esimerkiksi minä ja pikkuveljeni pääsimme päiväkotiin, jossa opimme puhumaan suomea.

Kiintiöpakolaisten valinnat perustuvat YK:n pakolaisjärjestöltä saatuihin asiakirjoihin ja pakolaisleireillä tai UNHCR:n paikallistoimistoissa maahanmuuttoviraston johdolla tehtäviin haastatteluihin, joissa selvitetään perusteet oleskeluluvalle. Haastatteluihin osallistuu myös kotoutumisen asiantuntijoita ja suojelupoliisin edustajia. Ketään pakolaista ei valita sosiaalitukiperustein, ja valinnan tekee viime kädessä Suomi.

Saavuin kiintiöpakolaisena perheeni kanssa Suvilahteen. 34 perhettä haastateltiin ja puolet sai lottovoiton - pääsi Suomeen. On tärkeää erotella keskustelussa kiintiöpakolaiset, turvapaikanhakijat ja työperäiset maahanmuuttajat. Ne eivät ole yksi ja sama asia!

En voi sanoin kuvata miten onnekkaita olemme olleet. Pakolaisuudessa ei ole hävettävää, pakolaisuutta oli Suomenkin talvi- ja jatkosodassa. Olen käynyt päiväkodin, peruskoulun ja lukion Vaasassa. Sain äidinkielen yo-kokeesta huipputuloksen. Kaikki eivät saa suomi toisena kielenä -opetusta tai muuta ekstratukea. Puhun suomea paremmin kuin äidinkieltäni. Puhutaan asioista oikeilla käsitteillä ei vääristellä tietoa.

Seida Sohrabi (kok.)

Kuntavaaliehdokas Vaasa 2012